Muutamia tilastotietoja lokakuun sähkön hinnasta

Lokakuussa sähkön hinta oli 3,856 c/kWh. Eilen ilmoitin yhtä tuhannesosaa suuremman hinnan, mutta se oli sähköpörssin käyttämässä Ruotsin ajassa. Tarkkaan laskien Suomen ajassa yksi tunti siirtyy alussa ja lopussa, joten keskiarvo on Suomen lokakuussa tuhannesosaa pienempi kuin Nordpoolspotin päivähintojen perusteella laskettu kuukausihinta.

Sähkön hinta on hieman halvempi kuin syyskuussa. Se on myös tähänastista vuosikeskiarvoa 3,550 c/kWh korkeampi (musta viiva kaaviossa).

Sähkön hinnan jakautuminen viikonpäivittäin oli lokakuussa hieman poikkeava. Perjantai oli kallein päivä. Kuukausi on kuitenkin liian lyhyt päätelmien tekemiseen. Viimeiset pari vuotta maanantai on ollut kallein ja keskiviikko lähes yhtä kallis.

Ruotsissa erot olivat vielä pienempiä, mutta siellä normaali ”viikko nousee kunnes perjantaina putoaa” näkyy. Viikonloput olivat Ruotsissa vain vähän halvempia kuin arkipäivät.

Jos verrataan Suomen ja Ruotsin tuntihintaa, suuri osa tunneista lokakuussa oli eri hintainen kuin Ruotsissa. Ja aina kalliimpi.

Suomen hinta vs. Ruotsin hinta tunneittain.

Kuvassa on kuukauden 774 tuntia asetettuna Suomen ja Ruotsin (SE1) hinnan mukaan paikalleen. Mikäli Suomessa ja Ruotsissa on sama hinta, pisteet ovat alemmalla viivalla. Nyt ne ovat keskimäärin ylemmällä viivalla. Suomessa ja Ruotsissa (SE1) oli sama hinta 420 tuntia ja eri hinta 324 tuntia kuukauden aikana. Suomen hinta ja systeemihinta oli sama vain 77 tuntia 774:stä tunnista. Energiamarkkinaviraston tulosopimuksen mukainen tavoite on 90%, ei tämä 10%. Suomen hinta oli tosin alempi kuin systeemihinta 172 tuntia. Suomen hinta oli siis kolmanneksen ajasta alempi tai yhtä suuri kuin systeemihinta.

Suomen hinta vs. systeemihinta tunneittain.

Ja lopuksi vielä tuntihintojen jakautuminen hintaryhmiin.

Suomen ei kannata maksaa kalliita sähköyhteyksiä Keski-Eurooppaan

Helsingin Sanomissa oli tänään hyvä uusiutuvaan sähköntuotantoon liittyvä pääkirjoitustoimittajan kolumni.

Sääli vain, että pääväite on Suomen kannalta väärä:

”Rat­kai­su on uu­si eu­roop­pa­lai­nen työn­ja­ko, jos­sa hyö­dyn­net­täi­siin Ete­lä-Eu­roo­pan au­rin­koa se­kä poh­joi­sen ve­si­va­ran­to­ja ja mui­ta ole­mas­sa ole­via voi­ma­loi­ta. Au­rin­ko­ener­gial­la voi­tai­siin tyy­dyt­tää mer­kit­tä­vä osa ener­gian­tar­pees­ta ny­kyis­tä huo­mat­ta­vas­ti edul­li­sem­min – ja täy­sin puh­taas­ti. Poh­jois-Eu­roo­pan ve­si­va­ras­tot se­kä kaa­su-, bio- ja ydin­voi­ma­lat ta­kai­si­vat pe­rus­tuo­tan­non ja ta­sa­pai­not­ta­van tuo­tan­non.”

Haastateltu lähde on Ruotsin Fortumin johtaja.

Se fakta, mikä artikkelissa unohdetaan, on että Suomessa on vesivoimaa kymmenesosa Ruotsista ja kahdeskymmensosa Norjasta. Suomelle siis jäisi ydinvoimaloiden perusvoiman rooli — ja kulut.

Mikäli Ruotsi pääsisi tilanteeseen, että se voisi tuotta vesivoimaa vain öisin ja saisi myytyä sen päivähinnalla Saksaan, se olisi tietysti hirvittävän hyvä ruotsalaisille.

Suomalaiset sen sijaan vain maksaisivat korotettua maksua Ruotsista tuotavasta vesivoimasta (jopa kolmannes kulutuksesta).

”Mi­ten tä­hän pys­tyy vas­taa­maan? Me­ne­mäl­lä mu­kaan, sa­noo For­tu­min joh­to­ryh­män ruotsa­lais­jä­sen.”

Mikä oli todistettava. Suomen valtion rahoilla olisi kiva rakentaa paksuja yhteyksiä Ruotsista Saksaan, kun se nostaa mukavasti sähkön hintaa Suomessa. Aivan niin tyhmä ei Suomen valtionkaan kannattaisi olla.

Aivan oikea on kuitenkin artikkelissa tietääkseni ensimmäistä kertaa Suomen lehdistössä esiin nostettu tärkeä fakta:

”Toi­nen on­gel­ma puun ener­gia­käy­tös­sä on se, et­tä pe­rin­tei­nen met­sä­teol­li­suus kau­his­tuu uu­den kil­pai­li­jan vai­ku­tus­ta puun kan­to­hin­toi­hin.”

Kuten tässä blogissa on muutamaan kertaan laskettu, metsäteollisuuden sisäänostohinnoilla kuitupuu kannattaa polttaa sähköksi ennemminkin kuin myydä sellutehtaalle. Poltto myös hajautuisi paljon järkevämpiin pieniin yksiköihin, jolloin kuljetuskustannukset putoaisivat. Jos öljyn hinta nousee yhtään, tilanne muuttuu räikeästi polttamisen hyväksi.

Lappi Etelänapamantereella, osa II, Etelä-Amerikka

Aikaisemmin tarkastelimme Suomen sijoittumista Etelänapamantereelle Australian kohdalla. Jos Eurooppa sijoitettaisiin Etelä-Amerikkaan, Suomi vastaisi suunnilleen Etelänapamantereelta vastaan tulevaa niemeä.

Etelänapamantereelta tulevan niemen mantereen kärki on Keski-Suomen tasalla Viitasaari-Siilinjärvi linjalla. Niemeä jatkavat saaret ylettyvät Etelä-Suomen tasalle.

Asumaton Coronation Island (alemman viivan kärjessä) sijoittuisi suunnilleen Helsingin ja Hyvinkään väliin.

Juuri ja juuri tilapäisasutettu South Georgian saari on Gdanskin tai Kielin leveysasteella. Samalle leveyspiirille asettuu Chilen Tulimaassa maailman eteläisin yli tuhannen asukkaan kylä Puerto Williams.

Eteläisen Etelä-Amerikan suurkaupungit Buenos Aires ja Chilen Santiago vastaavat Tunisian keskiosia leveyspiiriltään.

Suomi vs. Etelämanner
Kuvapohja: Openstreetmap (CC BY SA)

Suomi vs. Etelämanner
Sama ylösalaisin.