Poikkeuksellinen sähköntuonti Venäjältä

Fingridin tilastoista näkee hyvin, että maanantai oli todella poikkeuksellinen Venäjän tuonnin kannalta. Venäjällä on isänmaan puolustajien juhlapäivä maanantaina ja tiistaina.

Venäjä on viime aikoina tarvinnut sähkönsä itse, eikä sieltä ole sähköä herunut kuin 900 MW luokkaa ja sekin enimmäkseen öisin eli silloin, kun Suomessa ei lisäsähköä tarvita.

Maanantaina sähköä tuli sen sijaan täydellä 1500 MW kapasiteetilla koko päivän.

Helmikuussa 1000 MW siirtoa ei ole aikaisemmin ylitetty kertaakaan.

sähköntuonti Venäjältä

Viime viikon siirrosta näkee nätisti, miksi sähkö on kallista Suomessa aamupäivällä ja illalla: silloin Venäjältä ei tule sähköä ollenkaan. Sähköä tulee vain muutama iltapäivän halpa tunti.

Olen aikaisemmin kirjoittanut analyysin (8.3.2013), että tuonti Venäjältä on erittäin epätervettä Suomen sähkömarkkinoiden kannalta. Tämä ei ole mitenkään muuttunut. Sähkön tuonti halvalla vain silloin, kun sähkö on Suomessa muutenkin halpaa tuhoaa perusteellisesti perusvoiman kannattavuuden.

Jos tuonti olisi edes luotettavaa, sillä voitaisiin täydentää aurinkosähkövoimaloiden epätasaista tuotantoa. Mutta Suomessa tuskin lähivuosina tulee olemaan 1500 megawatin aurinkosähkövoimalaa.

http://www.sahkolamppu.com/2013/03/epaterve-tuonti-venajalta.html

(Kuvat: Fingrid)

Sähkönsiirto on monopoli

Tänään kahdessa lehtiartikkelissa on kirjoitettu, että sähkön siirto on käytännössä monopoli, kun ei ole taloudellisesti kannattavaa rakentaa kilpailevaa verkkoa.

Tämä on väärin. Sähkönsiirto on monopoli eikä vain “käytännössä monopoli”.

Sähkömarkkinalain 13. pykälä kuuluu seuraavasti:

13 §
Jakeluverkon rakentaminen 

Jakeluverkonhaltijalla on yksinoikeus rakentaa jakeluverkkoa vastuualueellaan. 

Muut saavat rakentaa vastuualueelle jakeluverkkoa, jos: 

1) kysymyksessä on liittymisjohto tai varasyöttöyhteys, jolla sähkönkäyttöpaikka liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan sähköverkkoon; 

2) kysymyksessä on liittymisjohto tai varasyöttöyhteys, jolla yksi tai useampi voimalaitos liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan tai muun verkonhaltijan sähköverkkoon; 

3) kysymyksessä on kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen verkko; 

4) verkonhaltija antaa toiselle suostumuksen verkon rakentamiseen.

En siis voi saada päähäni perustaa osuuskuntaa, maksaa Fingridille lähes miljoonan liittymismaksua, vetää piuhat lähimpään kantaverkkoon ja alkaa jaella sähköä naapureilleni.

Kun se on yksikäsitteisesti laitonta.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130588

Sähkönsiirto Ruotsista Liettuaan käynnistymässä – saattaa pudottaa Suomen sähkön hintaa reilustikin

Sähkönsiirtokapasiteetit Baltiassa
(Nordpoolspot.com, tilanne 14.12.2015)

Uusi Nordbalt-sähkönsiirtoyhteys Etelä-Ruotsin Nybrosta Liettuan Klaipedaan on valmistumassa.

Kaupallisen siirron piti alkaa keskiviikkona 9.12.2015, mutta maanantainen tulipalo Ruotsissa esti sen ainakin osittain. Nordpoolin sähkönsiirtokarttaan yhteys ilmestyi keskiviikkona, mutta toistaiseksi siirtoa ei Nordpoolin tietojen mukaan ole tapahtunut.

Siirtoyhteys on 700 MW ja nyt käytössä pitäisi olla ainakin toinen kahdesta siirtojohdosta.

Samassa yhteydessä avattiin sähkönsiirtoyhteys Liettua – Puola (Alytun – Elk), 500 MW.

Kuvioon kuuluu sekava sähkönsiirtovyyhti Venäjä-Valkovenäjä-Kaliningrad, mikä on vielä perua neuvostoajoista. Valkovenäjän sähköverkko on pitkälti Venäjän hallitsema samoin kuin Liettuan vanha verkko.

Mitä tapahtuu, jos kaikki kuluttavat maksimimäärän sähköä, ja sähkö kulkee todennäköisempään suuntaansa? Tukholman alueelta Suomeen tuleva sähkö miltei kaikki jatkaa matkaansa Baltiaan. Tästä yli puolet voidaan siirtää Latviaan ja edelleen Liettuaan. Liettua on suuri kuluttaja suljettuaan ydinvoimalansa, mutta siitä huolimatta sähköä viedään Kaliningradiin ja Puolaan (uusi yhteys) enemmän kuin mitä sähköä kulkee Virosta Latviaan.

Liettuan tilanne voidaan tulkita maksimikulutustapauksessa siten, että kaikki Valkovenäjältä Latviaan tuleva sähkö voi jatkaa Kaliningradiin ja Puolaan, ja oma kulutus katetaan enimmäkseen tuonnilla Latviasta. Siirrosta Latvia – Liettua puolet voi tulla Ruotsi-Suomi-Viro-Latvia-Liettua -reittiä ja puolet Latvian omasta tuotannosta (tai Venäjältä). Liettua tuo kolme neljäsosaa sähkönkulutuksestaan.

Suoran siirtoyhteyden Ruotsi-Liettua merkitys Suomen sähkön hintaan tulee näissä olosuhteissa olemaan huomattava. Se vähentää tai jopa poistaa sähkön virtaamisen Suomesta Baltiaan. Suurin vaikutus tullee sitä kautta, miten Venäjän on hinnoiteltava sähkönsä, jonka se myy Baltiaan.

Aivan kuvatun maksimikulutuksen mukainen tilanne ei esimerkiksi maanantaina vielä ole. Kaliningrad vie sähköä Liettuaan, ja vain neljännes Etelä-Ruotsista Suomeen tulevasta sähköstä jatkaa Viroon. Mutta sähkön virta Virosta Latvian kautta Liettuaan on lähellä maksimikapasiteettiaan. Puolet tuosta sähköstä voidaan tulkita tulleen Ruotsista Suomen kautta, mutta puolet on kuitenkin tehnyt tällä kertaa Viro omalla tuotannollaan (tai Nordpoolin ulkopuolisella tuonnilla Venäjältä).

Siirtoyhteys ei vielä näy Nordpoolspotin “Urgent market message”-listassa. Myöskään projektin omat sivut eivät kommentoi tilannetta eikä Fingridkään ole asiasta tiedottanut. Tieto aloituksen tilanteesta löytyy toistaiseksi vain Bloombergin tiedoista [1] ja Nordpoolin ennakkotiedotteesta. [2]

[1] http://www.bloomberg.com/news/articles/2015-12-08/russia-s-power-grip-over-baltics-ending-with-billion-euro-cables
[2] http://nordpoolspot.com/message-center-container/nordicbaltic/exchange-message-list/2015/q4/no.-432015–introduction-of-litpol-and-nordbalt/

Talven maksimikulutuksessa vajausta kahden Olkiluoto 3:n verran

Tekniikka ja Talous -lehti kommentoi, että Suomen sähkönkulutus on “7 000–13 000 megawatin välillä”, ja antaa ymmärtää, ettei meillä ole mitään hätää, vaikka Ruotsin sähköntuotannosta on poistumassa 3000 MW ydinvoimaa lähivuosina.[1]

Väitetty Suomen maksimisähkönkulutus 13 000 MW kuulostaa vähältä, kun useassa paikassa on sanottu, että Suomessa on varauduttava 16 000 megawatin talvikulutukseen – ja oma tuotanto on korkeintaan vain 15 000 megawattia.

Tarkastetaanpa siis kuuden viimeisen talven sähkönkulutus.

Fingridin tilastojen mukaan talven suurin tunnin kulutus oli:

talvi 2014 – 2015: 13 494 MW
talvi 2013 – 2014: 14 228 MW
talvi 2012 – 2013: 14 043 MW
talvi 2011 – 2012: 14 304 MW
talvi 2010 – 2011: 14 804 MW
talvi 2009 – 2010: 14 320 MW

Talven maksimikulutus vaihtelee yllättävänkin paljon. Suurin oli 2010 – 2011, lähes 15 GW. Pienin kulutus oli kuitenkin viime talvena, vain 13,5 GW. Keskimäärin suunta on mennyt pienempään keskikulutukseen. Tämä vastaa lämmitystarvetta, joka sattumalta on vähentynyt[2] ilman mitään takeita, etteikö kylmiä talvia tulisi uudeelleen.

Korkein sähkönkulutus oli 18.2.2011. Silloin kello 9.00 – 10.00 sähkön kulutus oli 14 804 MW. Tuona päivänä Sallan Naruskassa mitattiin vuoden matalin lämpötila -41,8 astetta.

Maksimisähköntuotannot olivat:

talvi 2014 – 2015: 11 164 MW
talvi 2013 – 2014: 11 722 MW
talvi 2012 – 2013: 11 843 MW
talvi 2011 – 2012: 12 051 MW
talvi 2010 – 2011: 12 261 MW
talvi 2009 – 2010: 12 366 MW

Tästä selviää sellainen yllättävä tieto, että myös kykymme tuottaa sähköä kovalla pakkasella on pudonnut. Suurimmillaan sähköntuotanto oli 2009-2010, jonka jälkeen kykymme tuottaa sähköä keskitalvella on joka vuosi pudonnut. Pudotus on 1200 MW eli 1,2 GW.

Korkeimman sähkönkulutuksen tuntina 18.2.2011 tuotimme itse 2741 MW vähemmän sähköä kuin kulutimme. 2,7 GW! Sen päivän suurin vajaus oli kuitenkin jo aamuyöllä, kun tuotanto oli 11 511 MW, kulutus 14 444 MW ja vajaus 2933 MW, 2,9 GW!.

Kykymme tuoda sähköä Ruotsista on 3000 MW luokkaa, mutta Viro on viime aikoina ollut valmis maksamaan sähköstä mitä tahansa saadakseen siitä 1000 MW itselleen. Tuontikyky Venäjältä on 1000 MW luokkaa, mutta Venäjältä on harvoin saatu sähköä, kun sitä on tarvittu. Tuontikykymme on siis oikeasti tiukassa paikassa 2 GW, jos tekniikka pelaa.

Kovilla pakkasilla, kapasiteetin äärirajoilla, on lämmintä päivää todennäköisempää, että suuri voimalaitos tai siirtolinja menee rikki.

Meidän on siis aika turha tuntea oloamme kovin helpottuneeksi ennen kuin kaksi Olkiluoto 3:n kokoista perusvoimalaa (2*1,5 GW = 3 GW) on turvallisesti pyörimässä. Parempi olisi kolme. Hiilivoimaloiden suhteellisen kilpailukyvyn kurittaminen hiilen veronkorotuksella[3] saattaa olla hallituksemme suurin virhe. Ja se on paljon se.

[1] http://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/ruotsin-paatos-nostaa-sahkon-hintaa-suomessa-6060078
[2] http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut
[3] http://www.edilex.fi/he/20150034

Nyt Suomi tuo sähköä jo Pohjois-Norjastakin

Kuva: Fingrid

Yksi Suomen sähkömarkkinoiden kummallisuuksista on ollut se, että Suomi on vienyt sähköä Norjaan. Tässä on takana se, että Pohjois-Norja on Norjan kallein alue, ja siellä on ollut vähemmän tuotantokapasiteettia kuin kulutusta.

Tilanne on kuitenkin radikaalisti muuttunut huhtikuun puolivälissä. Siitä lähtien tuonti on koko ajan kasvanut, ja on nyt rutiininomaisesti 100 MW luokkaa.

Tämä siirto ei näy Nordpoolin sivuilla.

Pohjois-Skandinavian sähkö virtaa Norjaan päin

Yleensä yleistetään, että Norja tuottaa valtavasti sähköä. Se pitääkin paikkansa, mutta suurimman osan sähköstä tuottavat Suomesta kauimpana olevat alueet NO2 ja NO5 eli Norjan eteläkärki ja Bergen. Ne tuottavat tavallisenakin päivänä yhteensä yli 15000 MW eli enemmän kuin Suomen maksimikulutus talven kylmimpänä päivänä.

Etelä-Norja suuntaa vientinsä suoraan Tanskaan ja Saksaan. Tosin näidenkin alueiden siirrosta Osloon (NO1) kolmannes jatkaa Ruotsin Tukholman alueelle SE3 ja tästä puolet voidaan sanoa jatkavan Suomeen.

Osa Nordpoolspotin Elspot flows –kartasta perjantai 13.2.2015.

Koko Pohjois-Norja on sen sijaan melkoinen sähkösyöppö.

Trondheimin alue NO3 tuo sähköä naapureiltaan aivan Pohjois-Suomen malliin. Siltä puuttuu jatkuvasti aika iso osa kulutuksestaan. Esimerkiksi perjantaina kulutus oli korkeimmillaan hieman alle 3000 MW ja tuotanto korkeintaan 2200 MW.

Osa Nordpoolspotin Elspot flows –kartasta sunnuntai 15.2.2015.

Koko Pohjois-Norjan kattava NO4-alue myös tuo reilusti sähköä Ruotsista. Se tuo hieman sähköä jopa Pohjois-Suomesta, mutta se ei näy kartassa (kirjoitettaessa 43 MW). Perjantaina sähkön kulutus Pohjois-Norjassa oli korkeimmillaan 2900 MW ja tuotanto 3100 MW. Tuonnin tarve tulee siitä, että osa jatkaa Trondheimiin, ja myös siitä, että Ruotsin sähkö on halvempaa osan vuorokaudesta.

Viikonloppuisin on toistunut ilmiö, että suurin osa Pohjois-Ruotsista (SE1) Suomeen myydystä sähköstä itse asiassa tulee SE2-alueelta. Viikolla siirto taas kulkee etelään. Ilmeisesti SE2-alueella on vaikeammin säädeltävää sähköntuotantoa, jolloin SE1:n vesivoimalat pidetään pienemmällä.

PS. Nordpoolin karttaan kannattaa suhtaantua pienellä varauksella, joskus siinä on lukuja, jotka eivät voi pitää paikkaansa.