Tekijä: etu

Elokuun lopullinen sähkön hinta on

4,347 c/kWh. Eli pyöristettynä juuri ja juuri 4,3 c/kWh. Tyypillisenä kuluttajahintana tämä on 10,7 c/kWh. Kuun alussa ennustettu 4,2 c/kWh osui hyvin toteutuneeseen eli hinta on tilastollisesti normaali.

Tämän vuoden elokuun sähkön hinta on hieman korkeampi kuin viimevuotinen, mutta hieman matalampi kuin toissavuotinen.

Sähkön hinta on ollut tänä vuonna erittäin tasainen. Kuukausihinnat ovat olleet jatkuvasti 3,9 – 4,5 c/kWh.

Minulle ei ole vielä selvinnyt, miksi elokuu on jatkuvasti keskimääräistä kalliimpi kuukausi. Kylmä kuukausi se ei vielä ole – verrattuna esimerkiksi maalis-huhtikuuhun, jotka ovat yleensä halvempia kuukausia (ei tänä vuonna – mutta tänä vuonna tammi-helmikuu oli elokuuta halvempi). Ilmeisesti takana on se, että Ruotsissa kulutuetaan vesivarat maksimiteholla loppuun keväällä.

Elokuussa mielenkiintoisinta oli seurata, kuinka Ruotsin hinta nousi loppukuusta Suomen tasolle. Suomen hinta oli alkukuussa jopa yli 40% Ruotsin hintaa korkeampi, mutta loppukuussa ero katosi. Eron katoaminen johtui hinnan noususta Ruotsissa, mikä ilmeisesti lähinnä johtui siitä, että sähkönsiirtokapasiteettia Norjan halvimmilta alueilta Ruotsiin ja toisaalta Pohjois-Ruotsista Etelä-Ruotsiin oli huollossa.

Ylempi Suomen hinta, alempi Ruotsin.

Kuukausitasolla ero Ruotsiin jäi kahdeksaan prosenttiin (0,30 c/kWh).

Ruotsalaiset tuskin pitävät siitä, että heidän sähkönsä hintaa nostaa kysyntä Suomesta. Vielä vähemmän he tulevat pitämään siitä, että Suomen hallitus on nostamassa Ruotsin sähkön hintaa pistämällä veroja vesi-, bio- ja ydinvoimatuotannolle pörssihintaa nostavasti. Saammepa nähdä, mitä ruotsalaiset keksivät kostoksi (olen ollut toistakymmentä vuotta ruotsalaisessa yrityksessä töissä, joten on turha kommentoida, etteivät ruotsalaiset sellaista tee).

Viikonlopun ja arkipäivän välinen hintaero oli taas korkea: viikonloput olivat 22% arkipäiviä halvempia,

Vuorokauden keskihinta ylitti öljylämmityksen hinnan 8.8. ja 22.8., ja oli lisäksi samanhintaista 7.8., 9.8. ja 28.8.

23.8. lähtien hintoja nosti pari kymmenystä Meri-Porin hajoaminen. Kallein päivä oli kuitenkin 8.8., mihin ei löytynyt erityistä syytä. Tuonti Venäjältä oli käytännössä nolla 10.8. asti.

8.8. lyötiin monta ennätystä: se oli vuoden kolmanneksi kallein päivä ja hintaero Ruotsiin oli vuoden toiseksi suurin (+41%).

Ennuste onnistui elokuussa erinomaisesti. Ennakkoennuste 4,2 c/kWh ei ollut kuin kymmenyksen väärässä. Kuun alussa sähkön hinta oli hetken niin alhainen, että ennuste oli 5-8% väärässä muutaman päivän, mutta sen jälkeen ollut alle viiden prosentin päässä oikeasta kuukauden keskihinnasta. Ennuste oli 3% tarkkuudella oikein 6.8. ja sen jälkeen. 15. – 20. päivä oli jakso, jolloin hinta oli matala ja ennuste oli yli 2% väärin, mutta kokonaisuutena ennuste oli 2% tarkkuudella oikein 18 vuorokautta. 1% tarkkuudella ennuste oli oikein 9 vuorokautta, mutta lopullisesti 1% tarkkuus saavutettiin vasta 27.8. Saman tien löydettiin kuitenkin lopullinen keskihinta muutaman tuhannesosan tarkkuudella.

Energiateollisuus ry. on rahoittanut tutkimuksen, jonka mukaan ”puolet suomalaisista olisi valmiita joustamaan sähkönkulutuksessaan hinnan mukaan”. [3] [4]

Kyseltäviä oli johdateltu seuraavalla tarinalla:

”Osana ilmastonmuutoksen torjuntaa uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköntuotannon osuus kasvaa. Esimerkiksi tuulivoimalle luonteenomaista on tuotantomäärien voimakas ajallinen vaihtelevuus. Tuotantoa ei voida ajoittaa tarpeen mukaan korkean kulutuksen hetkiin, vaan sähköä on saatavilla silloin, kun tuulee. Tämän johdosta tulevaisuudessa sähkön hinta voi vaihdella tuotannon ja kulutuksen mukaan paljonkin ja asiakas voisi säästää, jos hänen sähkönkäyttönsä osuisi edullisimpiin runsaan tuotannon aikoihin. Vaihtoehtoisesti asiakas voisi myös sopia sähköyhtiön kanssa alemman, kiinteähintaisen sopimuksen vastineeksi siitä, että sähköyhtiö saa ohjata esim. lämmitystä tai ilmanvaihtoa.”

Tutkimuksia on kiva tehdä ja tulokset voivat olla jopa aivan oikeita. Mutta täysin hyödyttömiä.

Esimerkki siitä, mitä suuri, lähes 100% sähkön hinnan vaihtelu merkitsee kuluttajahinnassa [2] (sähköveron korotuksen jälkeen vaihtelua on vielä vähemmän)

Suomen sähkön hinta koostuu sähkön hinnasta, sähkön siirtomaksusta ja veroista. Kunkin osuus on pyöreästi kolmannes. Tyypillisen pääkaupunkiseudun kuluttajan sähkön hinta on 5,31 c/kWh + sähkön hinta lisättynä liikevaihtoverolla. Hallituksen päättämä sähköveron korotus menee suoraan kiinteään osaan vähentäen hinnan vaihtelua.

Kun sähkön vuorokauden keskihinta vaihtelee 3,5 c/kWh – 5,5 c/kWh, kuluttajahinnan vaihtelu on 2 c/kWh + alv 0,48 c/kWh eli noin 2,5 c/kWh. Kalliin ja halvan päivän hintaero on siis parikymmentä prosenttia sähkön hinnasta (9,5 – 12,5 c/kWh). Aivan äärimmäisiä pari kertaa vuodessa -päiviä lukuunottamatta tavallisen kuluttajan ei siis tarvitse välittää sähkön hinnasta vaikka se olisikin sidottu pörssihintaan.[2]

Eri osapuolien sormet varmasti syyhyäisivät tehdä sähkön hinnasta enemmän vaihteleva kuluttajien ohjaamiseksi. Siihen on kuitenkin aika vaikeaa löytää kunnollisia järkeviä ja moraalisia perusteita.

Sähkön hinta ei riipu kulutuksesta Suomessa

Kansainvälisen sähköpörssin aikana sähkön hinta ei enää riipu merkittävästi kulutuksesta Suomessa. Varsinkaan kuluttajien kulutuksesta. Tässä blogissa laskettiin toukokuun lopussa yhden päivän sähkölämmittäjän normikulutus vs. sähkön hinta.[1]

Kolmea aamuyön tuntia lukuunottamatta kulutus vähenee kun hinta nousee ja kulutus lisääntyy, kun hinta laskee ilman mitään erityistä ohjaustakin.

On aivan tyypillistä, että Suomessa sähköä kulutetaan eniten silloin, kun sähkö on edullista ja vähiten silloin, kun sähkö on kallista. Sähkö on kallista päivällä, kun ihmiset ovat hereillä ja tehtaat pyörivät. Sähkö on halpaa yöllä, kun asuntoja lämmitetään.

Sähkön hintaan vaikuttaa myös Ruotsin ja Venäjän suuri tuonti, joista tuodun sähkön hinta on eri aikavyöhykkeiden vuoksi kallista eri aikaan kuin Suomessa.

Viime joulun sähkön kulutus 22. – 24.12. Mitään kinkunpaistopiikkiä ei ole.[6]

Kun ainoa asia, joka vaikuttaa sähkön hintaan on teollisuuden kulutus, on ilmeistä, että ainoa asia, joka voi vaikuttaa sähkön kulutukseen on teollisuuden sähkön kulutuksen joustaminen. Kuluttajien syyllistäminen sähkön hinnasta on täyttä pelleilyä – jopa kuuluisa joulukinkunpaistamistunti on legendaa eikä sitä oikeasti ole.

Voisiko vero olla hinnasta riippuva?

Sähkön hinnan ainoa muuttuva komponentti on siis sen tuotantohinta, joka nykyään käytännössä on sähkön pörssihinta. On erittäin tärkeää tajuta, että pörssihinnan on oltava vertailukelpoinen naapurimaidemme kanssa. Se saadaan vain siten, että hinta on sovittu kaikissa maissa verottomaksi. Verot lisätään vasta pörssihinnan jälkeen (ks. [5]).

Verojen ainoa muuttuva komponentti on tuotantohinnan arvonlisävero. Sähkövero, sähköveron arvonlisävero, huoltovarmuusmaksu ja huoltovarmuusmaksun arvonlisävero ovat kiinteitä.

Voitaisiinko siis verot tehdä sähkön hinnasta riippuviksi? Sähkövero voitaisiin korvata noin sadan prosentin arvonlisäverolla sähkön tuotantohinnalle. Sadan prosentin verot ovat jo sellaisenaan hieman arveluttavia, mutta tässä annettaisiin yksityisille yrityksille valta päättää, kuinka paljon valtio saa verotuloja. Verotulot vähenisivät huonoina aikoina ja lisääntyisivät hyvinä aikoina. Valtio ei pidä sellaisesta. Ja poliitikkojen voi olla vaikeaa myydä sadan prosentin veroja kansalle.

Voisiko siirtohinta olla hinnasta riippuva?

Sähkön hintaan on aikojen kuluessa lisätty eräänlainen kunnallisvero, sähkön siirtomaksu. Tämä menee paikalliselle sähköyhtiölle eikä siitä voi neuvotella. Siirtomaksu on tällä hetkellä sähkön hinnasta riippumaton kiinteä maksu, joka yleensä on enemmän kuin sähkön hinta. Hinnasta maksetaan luonnollisesti vielä arvonlisävero.

Oikeasti suurin osa sähköyhtiöiden kustannuksista on riippuvaisia vain ja ainoastaan kuluttajan sulakekoosta. Sen perusteella mitoitetaan sähköjohtojen paksuus eri verkoissa. Sähköyhtiön suorat kulut eivät nouse sen perusteella, kuinka paljon sähköä käytetään. On kuitenkin perusteltua saada suurempi osa kuluista sellaisilta, jotka oikeasti kuluttavat enemmän sähköä.

Paikalliselle sähköyhtiölle voisi olla luonnollisempaakin nostaa kuukausihintoja ja laskea siirtohintoja vastaavasti. Tällöin sähkön hinnanvaihtelu prosentuaalisesti nousisi. Kuluttajan kokonaislaskussa hinta ei kuitenkaan muuttuisi yhtään joustavammaksi, ja itse asiassa kuluttajan kannattaisi käyttää mahdollisimman paljon sähköä säästääkseen rahaa. Viimeinen asia, mitä sähköyhtiö haluaa on se, että sähkö muuttuu niin halvaksi, että yhtäkkiä alueella syntyy ilmiö vaihtaa lämmitys sähköiseksi ja kaikki ostavat sähköauton.

Paikallisella sähköyhtiöllä ei ole mitään järkeviä moraalisia perusteita laskuttaa enempää kalliisti tuotetusta sähköstä. Sähköhän Suomessa ei ole kallista silloin, kun kuluttajat sitä käyttävät eniten. Sähköyhtiöillä voisi olla oma tuntihinnottelu, joka tekee sähkönsiirrosta kalliimpaa silloin, kun siirtoverkon alueella kulutetaan enemmän sähköä.

Mahdollisuuksia lisätä vaihtelua

Voimme siis lisätä kuluttajien sähkön hinnan vaihtelua

1. Muuttamalla sähkövero noin sadan prosentin arvonlisäveroksi sähkön tuotantohinnalle.
2. Paikalliset sähköyhtiöt nostavat rajusti kuukausimaksun osuutta ja laskevat vastaavasti sähkön siirron osuutta.
3. Sähkönsiirtoyhtiöllä on oma  paikallisen kulutuksen mukaan tunneittain vaihteleva siirtohinta.

Kaikki näistä voi johtaa jonkinlaiseen katastrofiin. Sadan prosentin arvonlisävero on vaikea myytävä mihin tahansa käyttöön, kuukausimaksun nostaminen tekisi sähkölämmityksestä yllättäen huippuedullista, ja paikallisen kulutuksen mukaan vaihteleva siirtohinta saattaisi kumota sähkön pörssihinnan vaihtelun päinvastaisella vaihtelulla – tehden koko kalliista operaatiosta täysin turhan.

Vaikka suomalainen kuluttaja olisi kiinnostunut muuttamaan kulutustaan sähkön hinnan muuttuessa, näillä näkymin sähkön kuluttajahinta ei vaihtele niin paljoa, että se olisi kannattavaa. Eikä näkyvissä ole järkevää ja moraalisesti kestävällä pohjalla olevaa ratkaisua, millä siitä voisi tehdäkään kovin kannattavaa.

[1] http://www.sahkolamppu.com/2013/05/2852013.html

[2] http://www.sahkolamppu.com/2013/04/kuluttajan-sahkon-hinta-ei-motivoi.html

[3] http://energia.fi/ajankohtaista/lehdistotiedotteet/sahkonmyyjan-vaihto-koetaan-helpoksi-myos-oman-kulutuksen-jousto-ki

[4] http://energia.fi/julkaisut/kuluttajakysely-sahkon-myynnista-72013

[5] http://www.sahkolamppu.com/2013/07/paastooikeudet-windfall-ja-tukipelleily.html

[6] http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/kulutus-ja-tuotanto/Sivut/default.aspx?beginDate=20121222&endDate=20121224&showChart=1&showTable=0