Paperitehtaiden kadotessa Suomesta kuin metaanikaasu pampalle tarvitaan uutta metsäajattelua.
Minun kontribuutioni olkoon idea, että viedään kannettavia sähkövoimaloita metsään ja työnnetään puut pesään. Tilapäinen kaapeli vedetään lähimpään tarpeeksi tukevaan sähkötolppaan. Sähköyhtiöille alkaa olla jo jokapäiväistä se, että asiakkaat voivat olla pienimuotoisia sähköntuottajia. Viemällä sähkövoimala metsään säästetään puiden kuljetukseen tarvittava öljy ja järeät metsäautotiet.
Tällä hetkellä on kannattavaa ottaa paperitehtaille vastaan puuta vain noin 100 km etäisyydeltä. Sähköverkko taas kulkee kaikkialla. Paperitehtaiden lakkauttamisen myötä suuri osa Suomesta, mm. lähes koko Lappi, jää paperintuotannon kannatusrajan ulkopuolelle.
Yksi haaste ideassa on se, että puut olisi yksinkertaista polttaa melko kosteana. Puiden pilkkominen ja parin vuoden varastointi metsässä ei välttämättä ole yksinkertaista. Kun puuta poltetaan kosteana, merkittävä osa energiasta katoaa veden muuttamiseksi kaasumaiseksi ja energia katoaa höyrynä piipusta ilmaan.
Potentiaalinen ratkaisu tähän on Airia-yrityksen kehittämä pienvoimalatyyppi, jossa höyryn energia otetaan talteen piipusta antamalla höyryn kondensoitua vedeksi. Tällöin puut voidaan polttaa vaikka niisä olisi jopa 60% vettä.
Pienellä mielikuvituksella sähkövoimalan hukkalämpöä voi myös käyttää puiden nopeutettuun kuivaamiseen.
Hajautettu sähköntuotanto vähentää sähköverkon rasitusta, koska sähköntuotanto tapahtuu monessa pienessä paikassa sähköverkon varrella. Sähkötuotanto myös tapahtuu luonnollisesti silloin, kun sähköä eniten tarvitaan: päivisin. Sähkövoimalan yksinäinen valvoja pitää voimalan käynnissä vain normaaliin työaikaan kun sähkö on kalleimmillaan ja tarvekin suurinta.
Kannattaa muistaa, että mikä tahansa Suomen tuleva uusenergiaratkaisu tuleekin olemaankaan, energia tullaan tuomaan koteihin sähköverkon kautta. Sille ei ole näkyvissä mitään järkevää vaihtoehtoa.
