Hintaheiluntakatastrofi

Suomessa on päätetty siirtyä pelkästään etäluetaviin sähkömittareihin. Toiveissa on siis joustavaan hinnoitteluun, jossa käyttäjä voi sähkön hinnan perusteella siirtää kulutustaan.

Vähän aikaa sitten lehdessä oli juttu, jossa viitattiin tutkimukseen, että tämä voi aiheuttaa hintaan heilahtelua. Asia jäi pohdituttamaan – ja pelottamaan.
Sähkön hinta riippuu kulutuksesta. Ja kulutus riippuu sähkön hinnasta. Jos yksinkertaistamme tämän, saamme seuraavan kuvan:
Yksinkertaistamme niin, että sekä hinnan että kulutuksen vaihtelu on välillä 0-1. Yhtälöt ovat:
hinta = kulutus² (sininen käyrä)
kulutus = (hinta – 1)² (punainen käyrä)
Tämä käytännössä on jonkinlaisen minimihinnan ja minimikulutuksen päälle, mutta tämä ei ole tarkastelullemme olennaista. Erittäin todennäköisesti hinta nousee nopeammin kuin lineaarisesti eli tässä olemme valinneet toisen potenssin kuvaamaan sitä, että jos kulutus nousee kaksinkertaiseksi, hinta nousee nelinkertaiseksi. Tämä lienee kohtuullisen hyvä arvaus karkeaksi malliksi sähkön hinnasta ja kulutuksesta.
Tämä siis on kaunis malli, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat siten, että hinta ja tuotanto asettuvat tasolle 1/4 täydestä hinnasta ja kapasiteetista (tai siis hinnan ja kapasiteetin joustosta).
Taloudessa oletetaan olevat ”näkymätön käsi”, joka tasapainottaa tällä tavalla kysynnän ja tarjonnan. Tämä toimiikin yllättävän hyvin säännöllisiä taantumia lukuunottamatta.
Entä käykö näin sähköntuotannossa? Ehkä. Ehkä ei.
Kuluttajan puolesta kauppaa sähköpörssissä käy hänen sähkönmyyjänsä. Tuotanto taas ei jousta yhtään sen yksikön sisällä, joka sähköpörssissä on valittu pienimmäksi yksiköksi eli tällä hetkellä yksi tunti.
Sähkön myyjällä täytyy olla hyvin tarkka malli kuluttajan käyttäytymisestä eri sähkön hinnoilla. Sen on osuttava oikeaan tai kuluttajat tulevat kohtaamaan ennen kokemattomia sähkökatkoksia sähkön kysynnän ylittäessä sähköpörssissä sovitun kapasiteetin.
Jos kuluttajien käyttäytymistä joudutaan haarukoimaan, edelliset yhtälöt eivät enää tasapainotu yhteen pisteeseen. Toimijoita tällä markkinalla on aivan liian vähän. Sähköyhtiö tarjoaa kuluttajille sähköä tiettyyn hintaan – riippuen hinnan sopivuudesta, kuluttajat kuluttavat paljon tai vähän sähköä. Riippuen sähkön kulutuksesta sähköyhtiö sitten lisää tai vähentää kulutusta, mutta joutuu korjaamaan hintaa vastaavasti.
Edelliset yhtälöt muuttuvat muotoon (t on aika):
hinta(t) = (kulutus(t-1))²
kulutus(t) = (hinta(t-1) – 1)²
Tätä on helppo simuloida taulukkolaskimella. Kuvaaja näyttää tältä:
Hinnan tullessa alas kulutus kasvaa, mikä laskee hintaa, mikä nostaa kulutusta… Hinta ja kulutus eivät tasapainotu vaan ne jäävät heilumaan maksimin ja minimin välille.
Pelkäänpä, että vaihtuva hinnoittelu johtaa siihen, että hinnan vaihtelu saa ihmiset käyttämään sähköä hyvin tarkoin halvan sähkön aikaan. Sähköjohtojen maksimikuormitus saattaa jopa muutaman prosentin laskeakin. Kuitenkin varautuminen käyttäjien satunnaiseen käyttäytymiseen saattaa johtaa siihen, että sähkön myyjien täytyy ostaa vielä enemmän ylimääräistä pörssisähköä varautuakseen jyrkkiin kulutuksen heiluntoihin.
PS. Voiko kaikkeen varautua? Kauan sitten eräs Internet-operaattori sai hälytyksen, että jotain on laitteistossa pahasti vialla, kun asiakkaita oli vain murto-osa tavallisesta. Syyksi paljastuivat prinsessa Dianan hautajaiset, joita vielä tuohon aikaan oli pakko katsoa televisiosta.