Pullonkaulatulot Suomen ja Ruotsin välillä 100 miljoonan euron vuosivauhdissa 2014

Suomen ja Ruotsin väliset sähkön pullonkaulatulot (*) ovat olleet alkuvuonna 2014 sadan miljoonan euron vuosivauhdissa.

Uusi Fenno-Skan 2 -kaapelia vastaava uusi siirtoyhteys saadaan maksettua nykyisillä pullonkaulatuloilla 2-3 vuodessa. [2] Näiden pullonkaulatulojen piti siirtyä historiaan vuonna 2012 Fenno-Skan 2 -yhteyden valmistuessa, [2] mutta suomalainen sähköntuotanto on sopeutunut erittäin hyvin ylläpitämään hintaeroa Ruotsiin.

Alkuvuoden pullonkaulatulot löytyvät Fingridin sivulta [1].

Yhteensä summa on 46 miljoonaa euroa kesäkuun loppuun mennessä ja heinäkuun 10 ensimmäisen päivän perusteella heinäkuun loppuun arvioiden 58 miljoonaa euroa ja koko vuonna ekstrapoloiden 100,3 miljoonaa euroa.

Fenno Skan 2 -yhteys Ruotsiin maksoi 315 miljoonaa euroa, josta Fingridin osuus oli noin 150 miljoonaa euroa.[3]

Sähkömarkkinaviraston tulostavoite alle 20 miljoonan euron pullonkaulatuloista vuonna 2014 on ylittynyt viimeistään toukokuun lopussa (**).

[1] http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/markkinoiden_yhtenaisyys/pullonkaulatulot/Sivut/Ruotsi.aspx?showTable=1

[2] http://www.abb.fi/cawp/seitp202/805c56d535b10da0c1257a0e0024401a.aspx

[3] http://www.nexans-fi.com/eservice/Finland-fi_FI/navigatepub_159903_-15591/Nexans_voittaa_150_miljoonan_euron_Suomea_ja_Ruots.html

(*) Pullonkaulatuloja syntyy silloin, kun kahden naapurialueen sähkön hinnat eroavat. Esimerkiksi jos Ruotsissa sähkö on halvempaa, tuottajat Ruotsissa saavat kuitenkin vain paikallisen hinnan myymästään sähköstä. Ostajat Suomessa taas maksavat Suomen kalliimman hinnan sähköstä. Tämä ero ei tule ostajan tai myyjän eduksi, vaan sen saa siirtoyhteyden järjestäjä pullonkaulatuloina. Ruotsin ja Suomen tapauksessa pullonkaulatulot jaetaan Ruotsin ja Suomen kantaverkkoyhtiöiden välille puoliksi. Pullonkaulatulo = hintaero * siirretty määrä.

(**) Jos tavoite liittyy Fingridin osuuteen pullonkaulatuloista eli kokonaispullonkaulatulot ovat korkeintaan 40 miljoonaa. Tämä on hieman epäselvää tavoitteen muotoilussa. Jos tavoite on pullonkaulatulot yhteensä (myös Ruotsin puolikas), tulostavoite ylittyi jo helmikuussa. Vironkin yhteydeltä saadaan pullonkaulatuloja, mutta nämä ovat hyvin pieniä Ruotsiin verrattuna. Lisätietoja edellisessä artikkelissa.

Mitä tapahtuu, jos emme saa hintaeroa Ruotsiin alemmaksi?

Heinäkuun keskimääräinen hintaero Ruotsiin on ollut 22% (arkisin hieman suurempi, vaikka suurin hintaero oli lauantaina 5.7.2014, 41%).

Tämä on poikkeuksellista viimeisten vuosien aikana ja väitteiden mukaan johtuu siitä, ettei sähköä voida Suomessa tuottaa tämän halvemmalla, koska tehokkaammat kaukolämpöä tuottavat voimalat ovat alhana.

Tämä pitäneekin paikkansa. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Mutta se ei pidä voimaloita hengissä.

Ero viime vuoden heinäkuuhun on se, että Ruotsin hinnat ovat alempana. Sähkön hinnat ovat näinä vuosina olleet:

c/kWh  Suomi  Ruotsi  ero
2013   3,70   3,42    8%
2014   3,52   2,88    22%

(vuoden 2014 heinäkuun hinta on keskiarvo tähän asti. Ero loppukuun odotetulla arki/viikonloppujakaumalla on korkeintaan luokkaa 0,05 c/kWh.)

Suomen hinta on laskenut viime vuodesta 5%. Ruotsin hinta on kuitenkin laskenut 16%. Tämä on nostanut hintaeron kahdeksasta yli kahteenkymmeneen prosenttiin.

Tehdäänkö sähköintensiivisiä investointipäätöksiä perustuen siihen, että viidenneksen hintaero on hyväksyttävä? Ei tehdä. Vaikka valtio haluaisi kuinka antaa alennuksia veroissa, valmistuskustannusten eroa ei voi olla ottamatta huomioon.

Suomen valtio seuraa aika sokeasti päätöstä, ettei pörssiä ennen olevia valmistuskustannuksia veroteta. Hiilivoimaloiden hiili on siis verovapaata. Tuuli- ja biovoimalat saavat lisäksi alennusta noin kolme kertaa markkinahintaa suuremman takuuhinnan muodossa. Windfall-veron piti hieman tasoittaa atomi- ja vesivoiman saamaa etua siitä, etteivät ne tarvitse hiilidioksidipäästölupia, mutta sekin on peruutettu.

Suomi siis tekee sähköä verotta ja Ruotsi tekee sitä siitä huolimatta viidenneksen halvemmalla.

Pörssipelurit kohauttelevat olkapäitään: se nyt vain on kalliimpaa tehdä sähköä Suomessa. Mitä tämä kuitenkin merkitsee pitkällä tähtäimellä?

Energiamarkkinaviraston tulossopimuksessa määritellään, että vuoden 2014 pullonkaulatulojen (*) on jäätävä alle 20 miljoonan euron.

Jo pelkän heinäkuun alun kymmenen ensimmäisen päivän pullonkaulatulot olivat 4.012.041,10 euroa. [3]  Neljäsataatuhatta euroa päivässä. Vauhtia 150 miljoonaa euroa vuodessa. Aiemmin laskin, että jo esimerkiksi huhtikuun pullonkaulatulot olivat kolmannes vuoden tulostavoitteesta.

Bonarit menivät jo alkuvuonna, mutta eiköhän tuohon joku virkamies lomien jälkeen herää.

Lisäksi meillä on EU.

Fingridin sivulta löytyy seuraava tieto:

”Fingrid käyttää saamansa pullonkaulatulot EU-lainsäädännön mukaisesti siirtokyvyn kasvattamiseen rajajohdoilla. Kuitenkin kahtena vuonna 2000-luvun alussa käytettiin saatuja pullonkaulatuloja kantaverkkotariffin alentamiseen alla esitetyn taulukon mukaisesti. Historiallisesti pullonkaulatulot ovat olleet suuremmat kuin investoinnit, mutta tämä trendi on kääntymässä päinvastaiseksi ja tulevina vuosina investoinnit tulevat ylittämään saadut pullonkaulatulot.” [2]

On siis olemassa EU-lainsäädäntö, jonka mukaan pullonkaulatulot on käytettävä siirtokapasiteetin lisäämiseen – kunnes rajanaapureiden hinta on sama. En itse ole tätä säädöstä löytänyt, mutta uskoisin sen olevan olemassa. Tosin Fingrid Oyj vuosikertomuksissaan ja pörssitiedotteissaan laskee pullonkaulatulot puhtaiksi tuloiksi mainitsematta niihin liittyvän mitään EU-lainsäädännön mukaisia rasitteita – mikä sen mielestäni pistäisi pörssiyhtiön omaisesti käyttäytyvänä yhtiönä ehdottomasti mainita.

Onko siis kovin vaikea uskoa, että parin vuoden sisällä EU:lta tulee jyrähdys, että Suomen ja Ruotsin välinen siirtokapasiteetti on kaksinkertaistettava. Noita pullonkaulatuloja on kerätty aivan tolkuttoman paljon enemmän tänä vuonna kuin aikaisempina vuosina. Sitten nuo kaapelit kiltisti vain rakennetaan.

Tämän jälkeen Suomen ja Ruotsin välinen hintaero on mennyttä.

Mutta mennyttä on myös kaapelin rakentamiseen tarvitut rahat ja lisäksi suomalaisten voimaloiden kilpailukyky.

Jos voimalat eivät nyt toimi muuten kuin viidenneksen kalliimmalla kuin ruotsalaiset, eivät ne tuota rajakaapeleiden päivityksen jälkeen senttiäkään voittoa. Ja sitten ihmetellään miten tässä näin kävi.

Eiköhän vähitellen herättäisi siihen, että Suomessa on liian vähän voimaloita ja niiden tuotanto maksaa liikaa. Inkoo olisi pakko saada vähitellen uudelleen pystyyn ja sen tuotantoa tuettava niin, että se kannattaa pitää päällä.

Pitäisi myös todella tajuta, että pullonkaulatulot 2014 tulevat tätä vauhtia olemaan 150 miljoonan luokkaa vuodessa. Fingridin investoinnit rajakapasiteetin lisäämiseen viidentoista vuoden aikana 1998 – 2012 olivat 210 miljoonaa euroa. [2] EU voi pakottaa meidät ensi vuonna kaksinkertaistamaan rajakapasiteettimme. Eikä meillä sen jälkeen ole energiaomavaraisuutta. Eikä sellaisia voimaloita, jotka eivät voi tuottaa sähköä yhtä halvalla kuin Ruotsi.

Miksiköhän voimalat eivät voisi itse tajuta, että ollakseen hengissä vielä parin vuoden päästä, niiden on tuotettava jo nyt sähköä samalla hinnalla kuin Ruotsi?

[1] http://www.energiavirasto.fi/documents/10179/0/Tulossopimus_2014.pdf/a0894d0e-cd9d-43f2-99eb-07651ea9c2fb 
[2] http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/markkinoiden_yhtenaisyys/pullonkaulatulot/Sivut/default.aspx
[3] http://www.sahkolamppu.com/2014/04/3042014-ke-vappuaatto-odottamattoman.html

(*) Pullonkaulatuloja syntyy silloin, kun kahden naapurialueen sähkön hinnat eroavat. Esimerkiksi jos Ruotsissa sähkö on halvempaa, tuottajat Ruotsissa saavat kuitenkin vain paikallisen hinnan myymästään sähköstä. Ostajat Suomessa taas maksavat Suomen kalliimman hinnan sähköstä. Tämä ero ei tule ostajan tai myyjän eduksi, vaan sen saa siirtoyhteyden järjestäjä pullonkaulatuloina. Ruotsin ja Suomen tapauksessa pullonkaulatulot jaetaan Ruotsin ja Suomen kantaverkkoyhtiöiden välille puoliksi. Pullonkaulatulo = hintaero * siirretty määrä.

Lämmitysöljyn hinta jatkuu samalla tasolla

Lämmitysöljyn vertailuhintana käytetty HOK/ABC vahvistettiin tiistaina jatkumaan samassa hinnassa. Hinta on ollut nyt sama 24.6.2014 lähtien. Raakaöljyn hinta on samana aikana tehnyt loikan ylöspäin, josta on nyt palattu takaisin kuukauden takaisiin lukemiin.

HOK/ABC-hinta jatkaa tasolle 1,069 e/l. Vertailukelpoiseksi muiden toimittajien kanssa hinta muuttuu, kun siitä poistetaan 5% bonus eli vertailuhinta on 1,016 e/l. Kuten muutaman päivän takaisesta vertailusta selviää, joiltakin toimittajilta lämmitysöljyä saa alle eurolla litra.

Raakaöljyn hinta on pudonnut tasolta 114 tason 109 alapuolelle kahdessa viikossa. Tarkistuspisteessä raakaöljy on viimeksi ollut halvempaa ennen 19.5.2014. Euro on myös toipumassa EKP:n koronlaskusta ja eurolla saa taas yli 1,36 dollaria. Tämän takia raakaöljyn eurohinta on pudonnut melkein 5% kahdessa viikossa.

Lämmitysöljy on yhä keskimääräistä edullisempaa verrattuna raakaöljyn hintaan. Suhteen keskiarvo on 2,16, ja nyt suhde on ”normaalin alarajalla”, 2,12.

Mistä halvinta lämmitysöljyä kesällä? Vielä kahdelta toimittajalta saa lämmitysöjyä alle eurolla litra

Aika päivittää lämmitysöljyn toimittajien vertailua. Lämmitysöljyn hinnat ovat pysyneet alhaalla siitä huolimatta, että raakaöljyn hinta kävi todella korkealla parin viikon ajan. Korotuspaine oli pahimmillaan 10% luokkaa, mutta se on tullut siitä alaspäin. Korotuspainetta on kuitenkin yhä. Korotuspainetta kuvaava indeksi on kuvassa – käyrän ollessa keskiarvoa alempana, lämmitysöljy on halpaa verrattuna raakaöljyyn.
HOK/ABC on vertailuhintamme, koska se on ainoa lämmitysöljyn toimittaja, joka julkaisee hintansa verkossa suorana €/l tarjouksena, muilta tarjousta täytyy pyytää webbilomakkeella. Näin ei voi olla 100% varma, että hinnat eivät vaihtele kyselijän mukaan. HOK/ABC on yleensä kuvannut hyvin muidenkin toimittajien hintoja. Tälläkin kertaa heidän hintansa on hyvin lähellä 1000 litran toimittajien keskiarvo.
Vertailuun valittu lämmitysöljy on halvin kesäöljy. Toimitus on pääkaupunkiseudulle. Yksi maksuerä.

Nesteen hinnoittelu on nyt ainoana sellainen, että hinnassa on kiinteä toimitusmaksu ja öljyn hinta erikseen. Tässä vertailussa tämä on muutettu litrahinnaksi 1000 ja 2000 litralle.

Tulokset

Vertailussa jatkuu sama tilanne, että Agrimarket on halvin ja Neste kallein. Yllättäjä tällä kertaa on Lämpöpuisto (Shell), joka on toiseksi halvin kummassakin kategoriassa.
Toimittajat ovat kummassakin kategoriassa samassa järjestyksessä lukuunottamatta HOK/ABC:ta, jonka vakio litrahinta on edullisempi 1000 litran tilauksessa kuin 2000 litran tilauksessa. HOK/ABC on 1000 litran tilauksessa kolmanneksi halvin (mutta silloinkin täytyy olettaa, että ostaja saa 5% bonusalennuksen tilauksesta), mutta 2000 litran tilauksessa toiseksi kallein.
Keskikategorian kalleimmat ovat ST1 ja Teboil.

Nesteen vakiohinta on 0,922 €/l + kuljetuskustannukset noin 50 euroa. Nesteen hinta putoaisi alle euroon litralta 7000 litran tilauksessa. Mutta, saattaisipa muiltakin saada näin ison tilauksen halvemmalla.



Kaikkien toimittajien hinnat 5.7.2014 (1000 litran tilaus):

  • Agrimarket (Teboil) 0,997 €/l
  • Lämpöpuisto (Shell) 1,007 €/l (Thermo City)
  • HOK/ABC 1,069 €/l – bonus 5% = 1,016 €/l (*)
  • ST1 1,024 €/l
  • Teboil 1,025 €/l
  • Neste 1,042 €/l

2000 litran tilaus:

  • Agrimarket (Teboil) 0,987 €/l
  • Lämpöpuisto (Shell)  0,998 €/l 
  • ST1 1,005 €/l
  • Teboil 1,015 €/l
  • HOK/ABC 1,069 €/l – bonus 5% = 1,016 €/l (*)
  • Neste 1,017 €/l
Linkit toimittajiin löytyy Lämmitysöljy-sivulta.

Vertailun vuoksi voisi vielä mainita, että Saksassa lämmitysöljy maksaa noin 0,80 euroa litralta. [1]

[1] http://www.tecson.de/pheizoel.html 

Oikea tapa laskea uusiutuvan energian tuotanto asuntojen tarpeisiin: yksi ihminen kuluttaa asumiseen yhden kilowatin

Usein, kun puhutaan uudistuvasta energiasta kuten tuuli- ja aurinkoenergiasta esiintyy mystinen laskentayksikkö ”kuinka monen asunnon tarpeisiin”.

Ensinnäkin tietysti kumpikaan energiantuotantomenetelmä ei kelpaa yhdenkään suomalaisen asunnon sähköntuotantoon yksin, koska niiden tuotanto on satunnaista, kenelläkään ei ole mahdollisuutta varastoida sähköä, eivätkä ne kunnolla edes kompensoi toistensa puutetta (ks. [1]). Mutta unohdetaan tämä pikkujuttu tässä laskelmassa.

Asuntolaskelmassa viitattu asunto on joskus rivitaloasunto, mutta useimmiten kyseessä on kaukolämmössä oleva kerrostaloyksiö. Se, mitä keskivertomummon muutamalla 40 watin kattolampulla ja jääkaapilla on tekemistä keskimääräisen lämmitettävän suomalaisen asunnon tyypillisellä energiankulutuksella on aika vähän.

Paljon parempi mittari on se, kuinka paljon energiaa ihminen oikeasti tarvitsee asumiseen ja kuinka monen ihmisen asuminen katetaan voimalaitoksen tuotolla. Tämä on yllättävän helppoa laskea. Ja vastaus on yksi kilowatti henkeä kohden.

Keskimääräisellä suomalaisella on käytettävissään neljäkymmentä neliötä asuntoa. Tämä on tilastofakta [2].

Asuminen vie sekin hyvin ennustettavan määrän energiaa vuodessa neliötä kohden.[3] Kaikkein pahin ennen vuotta 1970 rakennettu talo kuluttaa kaikkineen (lämmitys, talotekniikka, lämmin vesi, kotitaloussähkö) 350 kWh/m² vuodessa. Kaikkein pihein passiivitalo kuluttaa 60 kWh/m² vuodessa. Aivan valtavassa enemmistössä Suomessa olevista taloista asuminen kuluttaa korkeintaan noin 200 kWh/m²/vuosi. Voimme pitää sitä erittäin hyvänä keskiarvona, jonka virhe on enintään joitakin kymmeniä prosentteja.

Tämä siis tarkoittaa, että yksi ihminen kuluttaa asumiseen 8000 kWh/vuodessa. Tällä ylläpidetään tämän ihmisen vaatima 40 neliömetrin tila, estetään sen tuhoutuminen kosteusvaurioihin, lämmin suihku ja erilaiset sähköhärvelit.

Vuodessa on 8766 tuntia, eli

yhden ihmisen asumiseen kuluttama teho = 8000 kWh / 8766 h = 912 W ≈ 1kW

Yksi ihminen kuluttaa asumiseensa joka hetki yhden kilowatin.

Tämänhetkisellä sähkön hinnalla tämä maksaa kymmenen senttiä tunnissa, 900 euroa vuodessa.

Jos siis mietimme esimerkiksi

  • 2 MW jättikokoinen tuuliturbiini täysillä ollessaan tuottaa sähkön 2000 ihmisen asumiseen
  • 2 kW aurinkopaneelisto (noin 13 m², [4]) tuottaa parhaalla auringonpaisteella sähkön kahden ihmisen asumiseen (mutta tuotanto ja kulutus eivät kohtaa)
  • Tätä kirjoitettaessa tuulivoimaa tuotetaan Suomessa Fingridin tilannekuvan mukaan mukavasti 107 MW. Tämä tuottaa tarpeeksi energiaa 107000 ihmisen asumiseen (eli noin Suomen kahdeksanneksi suurimman kaupungin Kuopion asukkaiden asumistarpeisiin). Tämä on noin 2% Suomen asukkaista.

Ns. kotitaloussähkö ei ole ihmisen asumisen energiankulutuksesta Suomessa kuin 10-20%.[3] Ei siis ole realistista säästää energiankulutuksessa siitä, varsinkin koska suurin osa kotitaloussähköstä muuttuu perimmiltään lämmöksi ja vähentää varsinaisen lämmitysenergian tarvetta.

Edellä lasketun asumiskulutuksen lisäksi tulevat liikenne, kauppa, teollisuus ja muut työpaikat.

Jos ihminen haluaa tinkiä energiankulutuksestaan, merkittävin tapa on vähentää asumisneliöitä. Mikäli asumisenergiankulutuksesta tingitään, tämä johtaa asuntojen tuhoutumiseen hyvin nopeasti kosteusvaurioihin. Asumisenergiankulutuksen osakulutukset (lämmitys/viilennys, talotekniikka, lämmin vesi, sähkölaitteet) ovat toisistaan riippuvaisia, ja yhdestä tinkiminen tarkoittaa toisen kulutuksen kasvua.

[1] http://www.sahkolamppu.com/2014/06/aurinko-tuuli-kaksi-kolmasosaa.html
[2] http://www.stat.fi/til/asas/2008/asas_2008_2009-12-15_kat_001_fi.htmlhttp://www.stat.fi/til/asas/2013/asas_2013_2014-05-21_tau_003_fi.html
[3] http://www.vtt.fi/liitetiedostot/cluster5_metsa_kemia_ymparisto/Nieminen.pdf
[4] http://www.yinglisolar.com/assets/uploads/products/downloads/YGE_60_Cell_Series_EN.pdf

Venäjän aika siirtyy tunnilla

Tällä hetkellä aikaero itärajan taakse on ollut talvella kaksi tuntia. Uudet päätökset [1] ilmeisesti tarkoittavat eron supistuvan yhteen tuntiin. Tuon takia sähkönkulutuspiikit ovat paljon lähempänä toisiaan, eikä Venäjän halvasta sähköstä ole tulevaisuudessa edes nykyistä pientä etua.

[1] http://yle.fi/uutiset/venaja_siirtyy_ikuiseen_talviaikaan/7332217