Suomen sähköntuotanto on ydinvoimalan verran liian pieni varavoimankin kanssa kovimmilla pakkasilla

Nordpool on tehnyt selvityksen Pohjoismaiden varavoimakapasiteetista.

Suomen tilanne on valitettavasti Pohjoismaiden huonoin. Suomen piikkikulutus talvella (määritelmä: pahin talvi kymmenestä) on 15000 MW. Suomen normaalituotanto on kuitenkin vain 12800 MW ja reservi 1600 MW. Normaalitilanteessa sähköä on saatava ulkomailta 2200 MW ja reservienkin ollessa käytössä vielä 600 MW eli esim. reilusti yhden Loviisan reaktorin verran.

Olkiluoto 3 ei riitä tekemään Suomesta omavaraista sähkön tuotannon suhteen.

Muissa Pohjoismaissa tilanne on parempi, jopa Tanskassa. Siellä normaalitilanteessa olisi tuotava 1000 MW, mutta omat reservit ovat 1050 MW eli plussalla ollaan.

Norja on plussalla kaikissa olosuhteissa. Pahimmassakin tilanteessa se pystyy vielä viemään 1700 MW. Tämän lisäksi varakapasiteettia on 1200 MW.

Ruotsi ei ole kaikissa oloissa plussalla ilman varakapasiteettia. Varakapasiteetin kanssa se on kuitenkin 1700 MW plussalla pahimmallakin pakkasella.

Ja kaikki tämä tietysti edellyttäen, että mikään ei ole rikki.

Raportti toteaa lohdullisesti, että tällaisessa tapauksessa sähköstä tulee niin kallista, että todennäköisesti käyttö pienenee.

Vastaako Suomen sähkön hinta kulutusta?

Viime aikoina vuorokauden kallein sähkö on usein ollut 19.00 – 20.00. Onko sähkö kulutus tuolloin Suomessa erityisen korkea?

Torstain 24.10.2013 sähkö oli kalleinta aamupäivällä, mutta illalla oli toinen kallis piikki.

Yllätyksekseni sähkön kulutuksen muutos vastaa melko tarkoin hinnan muutosta. Eniten sähköä tuona samana päivänä kului illalla 19.00 – 20.00.

Päivällä, jolloin hinta sattui olemaan vielä korkeampi kulutettiin tasaisen paljon sähköä, mutta ei aivan yhtä paljoa kuin illalla.

Illan piikkiä tasaa se, että Ruotsissa vastaava kulutuksen nousu on usein tuntia myöhemmin (aikaero).

En kuitenkaan aivan suoraan keksi, miksi Suomessa arkipäivänä kulutetaan eniten sähköä 19.00 – 20.00.

Ainakaan yritysten taloudellinen aktiviteetti ei näy Suomen nykyisessä sähkön kulutuksessa. Iltapäivien sähkön kulutus on paljon alempi kuin iltaisin. Ihmisten normaali työssäkäyntiaika ei näy sähkön kulutuksessa minkäänlaisena erona.

Sähkön hinnassa muutokset ovat paljon kovempia kuin kulutuksessa. Kulutuksen pienikin muutos näkyy hinnassa paljon enemmän. Esimerkiksi ero kulutuksessa kello 18 ja 19 välillä on alle prosentti, mutta hinta muuttuu yli kymmenen prosenttia.

Talouselämältä täyslaidallinen Suomen tehottomille sähkömarkkinoille.

Talouselämä-lehdeltä tuli virkistävä täyslaidallinen Suomen tehottomille sähkömarkkinoille. ”Kuinkakohan käy talvella? Jo nollakeli nosti sähkön hintaa Suomessa 78%”

”Pohjoismainen niin sanottu yhteinen sähkömarkkina on jo pitkään ollut lähinnä vitsi, kun yhteisellä sähkömarkkinalla yhdet saavat megawattitunnin muutamalla kympillä samaan aikaan kun suomalaiset joutuvat maksamaan siitä moninkertaisen hinnan.”

”Takavuosina kantaverkkoyhtiö Fingrid usein kehuskeli sillä, miten suuri osa vuoden tunneista oli sellaisia, ettei hintaeroja käytännössä ollut. Enää näissä luvuissa ei ole kehumista. Suomi on käytännössä jatkuvasti selvästi kalliimpi kuin sähkömarkkina-alue keskimäärin.”

Eipä ole Fingridillä intressiä pitää hintoja samana. Se saa hintaeron pullonkaulatuloista puolet (toisen puolen saa Ruotsin verkkoyhtiö). Mitä huonommin sähkön siirto toimii, sitä enemmän Fingridin omistajat saavat rahaa. On muistettava, että kun Fingrid myytiin, valtio lupasi uusille omistajille tietyn tuottotason, joka näytti vielä myyntihetkellä utopistiselta. Ei näytä enää.

Samoin ministeriö poisti tänä vuonna Energiamarkkinaviraston tulostavoitteista numeeriset vaatimukset hintojen pysymisenä samana. Ei ihme, ettei sielä suunnasta valvota mitään, kun kenenkään bonukset eivät ole siitä enää kiinni.

On artikkelissa kuitenkiin useampi virhekin.

Suomen tämänhetkinen hintojen nousu ei johdu mistään sen kummemmasta kuin siitä, että siirtolinja Pohjois-Ruotsista Suomeen on huollossa. Lisäksi samaan osui Loviisan toisen ydinreaktorin rikkoontuminen viikoksi. Mutta tämä ei tietysti muuta sitä, että ”Suomen sähköjärjestelmä näyttää kestävän kylmää tätä nykyä erittäin kehnosti”.

”Pohjolan sähkömarkkinankin ”rikkaalla miehellä” Norjalla ei yksinkertaisesti ole mitään kiinnostusta myydä sähköään Ruotsiin ja Suomeen, kun keski-Euroopasta on tarjolla parempia hintoja.”

Keski-Euroopasta ei saa enää parempia hintoja. Ei tarvitse selailla kovin paljoa tämän sivuston sähkökuvia, kun huomaa kuvion, että Suomen sähkön hinta on viime aikoina ollut suurimman osan aikaa paljon Saksaa kalliimpaa. Saksan violetti käppyrä on miltei aina kuvaajissa alimmaisena.

Nykyisin hintoja riepottaa ihan eri tavalla kuin takavuosina se, että Venäjältä välillä tulee sähköä ja välillä ei. Jos Venäjältä ei sähköä tule, hinnat nousevat tähtitieteellisiksi. Aiemmin Venäjältä tuli melko tasaisesti sähköä yli 1000 megawatin teholla.

Venäjältä ei todellakaan ole tullut vuoteen järjellisiä määriä sähköä eikä sitä erityisesti tule muulloin kuin sellaisina aikoina, milloin se puree suomalaisen luotettavuutta lisäävän kapasiteetin kannattavuutta. Voisi miltei epäillä, että kyseessä on venäläisten tarkoituksellinen suunnitelma ajaa Suomen oma voimalaitoskapasiteetti ja sen myötä metsäteollisuus alas. Mutta Venäjän sähkön hinta on myös järjestelmällisesti kalliimpaa kuin Suomessa. Kun vuoden vaihteessa avataan uusi linja viedä sähköä Venäjälle, se pahimmassa tapauksessa täyttyy venäläisten Ruotsista pörssin ohi ostamalla sähköllä – jolloin myös äärirajoilla Ruotsista Suomeen oleva kapasiteetti vähenee. Tai ainakin kaikissa tapauksissa tuon yhteyden vaikutus on Suomen sähkön hintaa nostava.

Ratkaisu Suomen sähköongelmiin olisi se, ettei sama konserni saa omistaa perusvoimaa ja säätövoimaa. Nyt kun perusvoiman ajaa alas, säätövoimasta saa rahansa moninkertaisesti takaisin. Toinen olennainen apu olisi se, ettei Venäjän kanssa saa käydä muuta sähkökauppaa kuin pörssikauppaa (nyt osuus on 10%). Ja jonkun pitäisi käydä potkaisemassa Energiamarkkinavirastoa perseeseen.

[1] http://www.talouselama.fi/uutiset/kuinkahan+kay+talvella+jo+nollakeli+nosti+sahkon+hintaa+suomessa+78+/a2210045

Fingridin hinnanousu ja superlyhyen matematiikan insinöörilehtien kukkaisreportterit

Flickr doug_wertman CC BY

Aina välillä insinöörienkin oma lehti lyö pahasti kirveensä kiveen kopioidessaan toisia lehtiä, jotka yrittävät uutisoida lehdistötiedotteiden joka toisen rivin.

T&T uutisoi 2.9.2013: ”Siirtohinnat nousevat – Sähkölasku kasvaa taas”: [1]

”Vuoden 2014 alusta siirtohintoja nostetaan keskimäärin 8 prosenttia.

Suorasähkölämmitteisessä keskikokoisessa omakotitalossa siirtohinnan korotus kasvattaa sähkölaskua noin viisi euroa vuodessa.”

Jos sähkö siirtohinta nousee 8%, se tuntuu keskikokoisessa omakotitalossa ainakin kymmenkertaisesti tähän mainittuun viiteen euroon verrattuna. Keskimääräinen sähkölämmitteinen omakotitalo kuluttaa luokkaa 20000 kWh, joka maksaa luokkaa 2000 €/vuosi. Tästä noin kolmannes on verotonta siirtohintaa, jonka ALV nostaa noin puoleen, 1000 €/vuosi. 8% korotus tarkoittaa siis 80 euroa vuodessa. Jossain on siis virhe.

Uutinen perustuu Talouselämän uutiseen 2.9.2013:  ”Uusi laki nostaa jälleen sähkön siirtohintaa – tällainen lasku tulee omakotiasujalle”: [2]

”Vuoden 2014 alusta kantaverkon siirtohintoja nostetaan keskimäärin 8 prosenttia. 

Suorasähkölämmitteisessä keskikokoisessa omakotitalossa siirtohinnan korotus kasvattaa sähkölaskua noin viisi euroa vuodessa.”

Eli virhe on täälläkin, mutta yksi sana lisää: kantaverkon siirtohintojen. Kumpikaan lehti ole osannut yhtään arvioida oikeaa hintaluokkaa.

Mitä ilmeisemmin alkuperäinen lähde on Fingridin lehdistötiedote 2.9.2013, jossa lukeekin jotain aivan muuta: [3]

”Kantaverkkotariffit Euroopan alhaisimpien joukossa

…Vuoden 2014 alusta siirtohintoja korotetaan keskimäärin kahdeksan (8) prosenttia. Tavallisten kuluttajien sähkön hinnassa muutos ei ole merkittävä. Nykyisellään kantaverkkosiirron aiheuttama siirtomaksun lisäys suorasähkölämmitteisessä keskikokoisessa omakotitalossa on noin viisi euroa vuodessa ja kerrostalossa noin puoli euroa vuodessa edelliseen vuoteen verrattuna.”

Eli kyse on Fingridin kantaverkkotariffin nostamisesta kahdeksalla prosentilla. Kantaverkkotariffi on murto-osa kuluttajan maksamasta sähkönsiirtomaksusta. Fingridin mukaan tämä kantaverkkotariffi on nykyisellään keskikokoisessa sähkölämmitteisessä omakotitalossa viitisen euroa sähkölaskusta vuodessa (en varmistanut). Ja tämä viisi euroa nousee kahdeksalla prosentilla eli siis noin neljälläkymmenellä sentillä.

Näin ne talouslehtien toimittajat ovat ymmärtäneet kaksi asiaa täysin väärin neljän kappaleen mittaisessa uutisessa. Fingridiltä oli huono valinta nimittää kantaverkkotariffia siirtohinnaksi edes luvussa, jonka otsikko on ”kantaverkkotariffit”.

PS. Muistattehan toissavuotisista kirjoituksistani, että EU:n vaatimuksesta osa Fingridistä myytiin Ilmariselle sellaisilla tuottolupauksilla, jonka voi saavuttaa vain moninkertaistamalla kantaverkkomaksut. Eli muuten Fingridin tiedote ”lain vaatimuksista” on täyttä bullshittiä.[4]

[1] http://www.tekniikkatalous.fi/energia/siirtohinnat+nousevat++sahkolasku+kasvaa+taas/a926196
[2] http://www.talouselama.fi/uutiset/uusi+laki+nostaa+jalleen+sahkon+siirtohintaa++tallainen+lasku+tulee+omakotiasujalle/a2201645
[3] http://www.fingrid.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/Uusi-s%C3%A4hk%C3%B6markkinalaki-muuttaa-pelis%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6j%C3%A4.aspx
[4] http://www.sahkolamppu.com/2011/09/fingridin-hinnanousu.html

A-studio: Saksan ydinvoimapäätös sotkee sähkömarkkinoita

A-studio kertoi Saksan uusiutuvan energian ihmeellisyyksistä 8.7.2013.

”Saksan ydinvoimapäätös sotkee sähkömarkkinoita. Kuka maksaa energiapelin miljardilaskun?”
http://areena.yle.fi/tv/1931970 (noin 20 minuutin kohdalta).

Kohokohdat olivat:

”Päästöt ovat meillä tosiasiassa lisääntyneet energiakäänteen myötä.” 

”Varastointitekniikka ei ole vielä tarpeeksi kehittynyttä. Kaikki kehitysideat ovat uskomattoman kalliita.” ”Kestää vähintään 10-30 vuotta ennen kuin insinöörit saavat tekniikasta kilpailukykyistä.” 

”Koska tuuli- ja aurinkovoimalla tuotettua sähköä ei tällä hetkellä voida varastoida, Saksa myy sitä tappiolla valtion tukiaisten turvin naapurivaltioille. Se taas uhkaa niiden oman tuotannon kannattavuutta.”

”Hyvin tuulisina päivinä verkossa on liikaa sähköä. Tarjoamme sitä Hollantiin, Puolaan, Tšekkiin. Ne eivät halua sähköämme, koska niiden pitäisi katkaista omien voimaloiden tuotanto. Sen ne tekevät vasta, kun sähkön hinta on negatiivinen. Se on kuin nykyajan jätehuoltoa rajan yli.”

”Uusiutuvan energian tukiaiset ovat EU:ssa karanneet käsistä.”

Ja ei-sanatarkasti yksinkertaistaen ja korostaen:

  • Kodeissa, joissa on aurinkoenergiapaneelit, itse käytetään tavallista verkkosähköä ja kaikki aurinkosähkö myydään verkkoon, koska siitä saa tukiaisten vuoksi niin paljon paremman hinnan. Saksassa ei siis kukaan asenna aurinkosähköpaneeleja omaan käyttöönsä! Jutussa käytetään termiä ”rahanpainolupa”.
  • Jokainen saksalainen maksaa sähkössään 5,3 senttiä kilowattitunnilta tukiaisia niille, jotka tekevät uusiutuvaa energiaa. Suomessa sähkö on siis tukkuhintana maksanut noin 4 senttiä kilowattitunnilta ja kuluttaja maksaa siitä veroineen noin 10 senttiä kilowattitunnilta.
  • Kalliin sähkön tukeminen kirpaisee erityisesti köyhiä, koska hinta on tasainen per kilowattitunti. 800 000 asunnosta on katkaistu sähkö maksamattomien laskujen vuoksi. ”Tämä johtaa suureen sosiaaliseen konfliktiin.”
Hyvän journalistisen tavan mukaisesti ohjelmassa oli myös pari vihreää maailmanparantajaa selittämässä toista näkökantaa, mutta luoja kiitos tässä ei tarvitse noudattaa hyvää journalistista tapaa. Emme toista satuja.

Päästöoikeudet, windfall ja tukipelleily

En kommentoi erityisemmin Europarlamentin hinkua vähentää päästöoikeuksia. Tulen aiheesta artikkeleita lukiessani lähinnä pahoinvoivaksi, joten olen jättänyt mahdollisuuksien mukaan ne väliin.

Toistaisin kuitenkin pari asiaa, jotka olivat mm. helmikuisessa artikkelissani ”Mikä ihmeen widfall?” Päästöoikeuksien kallistuminen pakottaa meidät tukemaan hiilivoimaloita.

Päästöoikeuksien kallistuminen tekee hiilivoimasta kalliimpaa.

Tämä kuulostaa helpolta ja ekologiselta, mutta ei ole sitä.

Mitä enemmän hiilivoimalla tuotettu sähkö maksaa, sitä enemmän vesi- ja ydinvoima saa windfall-voittoja. Koska näiden ei tarvitse maksaa päästöoikeuksistaan, ne saavat sähköstään enemmän rahaa – täysin ansiottomasti.

Koska windfall-tulot ovat täysin ansiottomia, valtiolla on suuri hinku päästä verottamaan ne pois. Kun windfall-tulot verotetaan pois, ei olekaan enää mitään erikoisrankaisua hiilivoimalle, joten olemme takaisin alkupisteessä, tosin byrokraatteja on työllistetty valtava määrä.

Oma lukunsa on sitten tuulivoima. Tuulivoima saa tuottamastaan sähköstä markkinahintaan verrattuna moninkertaisen takuuhinnan. Tuulivoimaa kannattaa siis myydä oli markkinahinta mikä tahansa. Siksi tuulivoimalat Suomessa myyvät sähkönsä pörssissä aina nollatarjouksella – he saavat rahansa vaikka hinta olisi nolla. Tanskassa ja Saksassa tuulivoimaa myydään negatiivisella hinnalla, ja markkinahintakin onkin silloin tällöin negatiivinen. Tuulivoimala tekee asiakkaan kanssa revenue sharen valtion tukiaisista.

Tuulivoimalat toimivat markkinoilla kuitenkin vain satunnaisesti – silloin, kun tuulee. Siksi tarvitaan riittävästi perusvoimaa ja säätövoimaa, että nuo markkinahäriköt saadaan kuriin. Ongelma kuitenkin on, että Suomessa on tuontisähköä, ja ennen kaikkea Saksasta muiden maiden läpi tulevaa tuontituuli- ja aurinkovoimaa on saatavissa todella halvalla silloin, kun hiilivoimaloillakin olisi paras hetki saada katetta huonojen hetkien varalle. Siksi tänäkin kesänä hiilivoimaloita on käynnissä niin vähän kuin mahdollista. Siksi sähkö on koko ajan kallista.

Hiilivoimalat eivät tietenkään tuota silloin, kun ne ovat kiinni. Siksi ne ovat hyvin pian hätää kärsimässä, eivätkä ne kannata ympärivuotisena investointina. Siksi niille vähitellen käy kuten maakaasuvoimaloille on jo käynytkin: ne pistetään kiinni.

Suomeen, jossa ei ole hiilivoimaloita, meillä ei ole varaa. Suomessa lämmitys ei ole ylellisyyttä. Yksi ihminen tarvitsee koti+työtilakseen noin 100 neliömetriä rakennettua tilaa, yhden neliön lämmittäminen vaatii noin 150 kWh vuodessa ja 5,4 miljoonaa ihmistä tarvitsevat siis pelkkään olemiseen ja rakennuskannan ylläpitoon vuodessa:

  150 kWh * 100 * 5,4 miljoonaa = 81 TWh

Mikä on aika lähellä Suomen sähköntuotantoa vuodessa.

Meidän on siis pakko saada pidettyä hiilivoimalat päällä. Niillä menee huonosti – ja toisaalta ne ovat tajunneet, että niillä on vahva kiristysmahdollisuus.

Jos päästöoikeuksien hinnankorotus menee läpi – ja todennäköisesti vaikka eivät menisikään – tulemme aivan lähiaikoina näkemään hyvin perusteltuja vaatimuksia hiilivoimaloiden ja ehkä jopa atomivoimaloiden tukemisesta. Eikä meillä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin maksaa.

Toinen vaihtoehto voisi olla pistää rajat kiinni sähköltä, lopettaa sähköpörssipelleily, johon Suomi on selvästi liian pieni maa, ja siirtyä voimalaitoksissa suunnitelmatalouteen.