Vattenfallilta hinnannosto pörssisähkön myynnissä

Talouselämän toimittaja loukkaantui kovasti sähköyhtiöiden hinnoittelusta. [1]

Ilmeisesti kysymys on siitä, että Vattenfall pörssisopimus on nimetty uudelleen ”Tuntisähköksi” ja perusmaksu on noussut yli eurolla kuussa tasolle 3,50 euroa kuukaudessa. Marginaali on sama 0,29 c/kWh.

Itse vaihdoin Vattenfallilta pois jo edellisessä hinnankorotuksessa, jossa Helen muuttui selvästi edullisemmaksi vaihtoehdoksi.

Helenin perusmaksu on ollut korkeampi 3,30 euroa kuukaudessa – mutta jonka yli Vattenfall nyt siis nousee. Marginaali on 0,17 c/kWh, mikä on tullut edullisemmaksi suuremmilla käyttömäärillä. Nyt siis Vattenfall on kalliimpi kaikilla käyttömäärillä. Vielä reilu vuosi sitten Kotispotin marginaali oli nolla.

Valitettavasti kolme ja puoli euroa kuukaudessa ei kuulosta kohtuuttomalta hinnalta siitä, että sähkön myyjä joutuu hankkimaan kuukauden tunnittaisen kulutuksen paikalliselta sähkön siirtäjältä ja prosessoimaan siitä laskun. Systeemi voi hyvinkin osoittautua kohtuuttoman raskaaksi kerrostaloasujalle, jonka vuosikulutus ei nouse tuhansiin ja kymmeniintuhansiin kilowattitunteihin.

Suomessa sähkön myyjän saa kuitenkin valita vapaasti.

Tulen päivittämään sähkönmyyjävertailun lähiaikoina.

[1] Sähköyhtiöillä hävyttömän korkeat siivut pörssisähkösopimuksissa http://summa.talentum.fi/article/energia/uusimmat/44948
[2] http://www.sahkolamppu.com/p/porssisahkosopimukset.html
[3] Kotispot-hinnasto http://www.helen.fi/Documents/Hinnasto%20-%20kotitalouss%C3%A4hk%C3%B6/KotiSpot%201.1.2013%20alkaen.pdf
[4] Vattenfall tuntisähkö http://www.vattenfall.fi/fi/tuntisahko.htm

Pankille 488 miljoonan dollarin sakot sähkön hinnan manipuloinnista

Englantilainen Barclay’s-pankki on saanut 488 miljoonan dollarin sakot sähkön hinnan manipuloinnista USA:ssa. Toimintaa johtanut henkilö sai 11,4 miljoonan dollarin henkilökohtaiset sakot.

Näin muualla nyt, entä Suomessa huomenna?

http://www.taloussanomat.fi/energia/2013/07/17/brittipankille-ennatyssakot-osa-rahasta-koyhille/20139922/12
http://business.financialpost.com/2013/07/17/barclays-traders-fined-us488m-amid-u-s-energy-probe

Päästöoikeudet, windfall ja tukipelleily

En kommentoi erityisemmin Europarlamentin hinkua vähentää päästöoikeuksia. Tulen aiheesta artikkeleita lukiessani lähinnä pahoinvoivaksi, joten olen jättänyt mahdollisuuksien mukaan ne väliin.

Toistaisin kuitenkin pari asiaa, jotka olivat mm. helmikuisessa artikkelissani ”Mikä ihmeen widfall?” Päästöoikeuksien kallistuminen pakottaa meidät tukemaan hiilivoimaloita.

Päästöoikeuksien kallistuminen tekee hiilivoimasta kalliimpaa.

Tämä kuulostaa helpolta ja ekologiselta, mutta ei ole sitä.

Mitä enemmän hiilivoimalla tuotettu sähkö maksaa, sitä enemmän vesi- ja ydinvoima saa windfall-voittoja. Koska näiden ei tarvitse maksaa päästöoikeuksistaan, ne saavat sähköstään enemmän rahaa – täysin ansiottomasti.

Koska windfall-tulot ovat täysin ansiottomia, valtiolla on suuri hinku päästä verottamaan ne pois. Kun windfall-tulot verotetaan pois, ei olekaan enää mitään erikoisrankaisua hiilivoimalle, joten olemme takaisin alkupisteessä, tosin byrokraatteja on työllistetty valtava määrä.

Oma lukunsa on sitten tuulivoima. Tuulivoima saa tuottamastaan sähköstä markkinahintaan verrattuna moninkertaisen takuuhinnan. Tuulivoimaa kannattaa siis myydä oli markkinahinta mikä tahansa. Siksi tuulivoimalat Suomessa myyvät sähkönsä pörssissä aina nollatarjouksella – he saavat rahansa vaikka hinta olisi nolla. Tanskassa ja Saksassa tuulivoimaa myydään negatiivisella hinnalla, ja markkinahintakin onkin silloin tällöin negatiivinen. Tuulivoimala tekee asiakkaan kanssa revenue sharen valtion tukiaisista.

Tuulivoimalat toimivat markkinoilla kuitenkin vain satunnaisesti – silloin, kun tuulee. Siksi tarvitaan riittävästi perusvoimaa ja säätövoimaa, että nuo markkinahäriköt saadaan kuriin. Ongelma kuitenkin on, että Suomessa on tuontisähköä, ja ennen kaikkea Saksasta muiden maiden läpi tulevaa tuontituuli- ja aurinkovoimaa on saatavissa todella halvalla silloin, kun hiilivoimaloillakin olisi paras hetki saada katetta huonojen hetkien varalle. Siksi tänäkin kesänä hiilivoimaloita on käynnissä niin vähän kuin mahdollista. Siksi sähkö on koko ajan kallista.

Hiilivoimalat eivät tietenkään tuota silloin, kun ne ovat kiinni. Siksi ne ovat hyvin pian hätää kärsimässä, eivätkä ne kannata ympärivuotisena investointina. Siksi niille vähitellen käy kuten maakaasuvoimaloille on jo käynytkin: ne pistetään kiinni.

Suomeen, jossa ei ole hiilivoimaloita, meillä ei ole varaa. Suomessa lämmitys ei ole ylellisyyttä. Yksi ihminen tarvitsee koti+työtilakseen noin 100 neliömetriä rakennettua tilaa, yhden neliön lämmittäminen vaatii noin 150 kWh vuodessa ja 5,4 miljoonaa ihmistä tarvitsevat siis pelkkään olemiseen ja rakennuskannan ylläpitoon vuodessa:

  150 kWh * 100 * 5,4 miljoonaa = 81 TWh

Mikä on aika lähellä Suomen sähköntuotantoa vuodessa.

Meidän on siis pakko saada pidettyä hiilivoimalat päällä. Niillä menee huonosti – ja toisaalta ne ovat tajunneet, että niillä on vahva kiristysmahdollisuus.

Jos päästöoikeuksien hinnankorotus menee läpi – ja todennäköisesti vaikka eivät menisikään – tulemme aivan lähiaikoina näkemään hyvin perusteltuja vaatimuksia hiilivoimaloiden ja ehkä jopa atomivoimaloiden tukemisesta. Eikä meillä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin maksaa.

Toinen vaihtoehto voisi olla pistää rajat kiinni sähköltä, lopettaa sähköpörssipelleily, johon Suomi on selvästi liian pieni maa, ja siirtyä voimalaitoksissa suunnitelmatalouteen.

Kuinka pörssisähkön hinta ja verot muodostuvat, osa II

Aikaisemmassa osassa käsiteltiin veroja ja tukia. Tässä osassa katsotaan yleisellä tasolla, miten pörssisähkön hinta muodostuu tarjouksista.

Sähköpörssissä on ostajia ja myyjiä, jotka tekevät tarjouksia seuraavan päivän tunneista, mihin hintaan he ovat valmiita ostamaan ja myymään sähköä.(*)

Sähköpörssin perusperiaate
Sähköpörssin perusperiaate.

Periaatteessa toiminta on yksinkertaista. Myyjiltä otetaan halvin tarjous (**) ja se, ja sitä vastaava kallein ostotarjous poistetaan pelistä. Näin jatketaan kunnes tarjoukset kohtaavat. Silloin kaikki osto- ja myyntitarjoukset on täytetty ja ne myyjät, jotka yrittivät myydä kalliimmalla eivät saa sähköään kaupaksi. Samoin ostajat, jotka yrittivät ostaa tuota hintaa halvemmalla jäävät ilman sähköä.

Kaikki voittajat saavat sähkönsä tasapainohinnalla. Kalleimman tarjouksen tekijä ei joudu maksamaan sähköstään enempää kuin muutkaan. Tämä huutokauppatyyppi on siitä mukava, että yleensä kaikkien kannattaa tarjota täsmälleen sen verran, kuin oikeasti ovat valmiita maksamaan/myymään ilman ”varmuuden vuoksi korkeita tarjouksia”. Huutokauppojen strategioita miettii kokonainen matemaattisen peliteorian haara.

Aluksi Pohjoismaissa lasketaan systeemihinta. Tämä lasketaan laittamalla kaikki osto- ja myyntitarjoukset samaan huutokauppaan miettimättä sähkönsiirron pullonkauloja.

Mitä sitten uskon tapahtuvan — mutta en tiedä — on se, että jokainen sähkönmyyntialue, esimerkiksi Suomi, pistetään uuteen huutokauppaan, jossa naapurimaiden siirtokapasiteetti esiintyy ostajana ja myyjänä systeemihinnalla.

(*) Toiminta ollaan määrittelevinään dokumentissa [1], mutta en väitä ymmärtäneeni tai edes lukeneeni sitä kokonaan. Unohdamme tässä erikoiset tarjoustyypit ja joudumme arvailemaan sähkönmyyntialueen toimintaa.

(**) Tarjoukseen tietysti liittyy aina tietty kapasiteetti, jonka myyjä voi toimittaa tai ostaja on halukas ostamaan. Sama myyjä/ostaja saa tehdä useita erihintaisia tarjouksia.

[1] Elspot Market Regulations, trading appendix 2a

Kuinka pörssisähkön hinta ja verot oikeasti muodostuvat

Sähkön kansainväliset markkinat ja Suomen verotus
Sähkön kansainväliset markkinat ja Suomen verotus

Koska Suomen sähkömarkkinoiden toiminta tuntuu olevan epäselvää Tekniikka&Talous-lehdelle  ja/tai Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälälle,(*) pieni kertaus lienee paikallaan.

Suomessa käytettävä sähkö erikoistapauksia lukuunottamatta myydään ja ostetaan pohjoismaisesta sähköpörssistä. Tämä on sähkön maailmanmarkkinahinta, ja jos Suomen valtio aikoo pitää kiinni sopimuksistaan, tuolle hinnalle Suomen valtio ei voi yhtään mitään. Pikemminkin todennäköistä on, että Pohjoismainen sähköpörssi yhdistyy myös Saksan, Ranskan ja Englannin sähköpörssien kanssa.

Pörssihinta jakaa sähkön hinnan kahtia: tuottajapuolelle ja kuluttajapuolelle. Pörssisäännösten mukaan ostajat ja myyjät eivät tietenkään saa tehdä yhteystyötä toistensa kanssa hinnanmuodostuksessa.

Sähkön kuluttajahinnasta Suomessa noin kolmannes menee tuottajalle pörssihinnan kautta.

Yleinen periaate on ollut se, että pitääkseen kansainvälisen hintatason yhteneväisenä, valtiot eivät verota sähkön tuotannon raaka-aineita. Esimerkiksi sähköntuotannossa käytettävä kivihiili on ”valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta”. [2]

Hiilivoimala joutuu ostamaan kansainvälisiltä markkinoilta päästöoikeuksia. Tämä veroluonteinen maksu ei päädy Suomen verottajalle.

Tällä tavalla hiilivoimalla tuotettu sähkö on selkeä kansainvälisellä kustannustasolla vertailukelpoinen sähköntuotantomenetelmä, johon kansallinen verotusohjaus ei pure.

Jotkut onnelliset omistavat Suomessa vesi- ja ydinvoimaloita, jotka eivät tarvitse päästöoikeuksia. Tämän vuoksi ne saavat päästöoikeuksia vastaavan paremman hinnan sähköstään (mikä nimen omaan on päästöoikeuksien idea). Tämä ”ansioton arvonnousu” eli windfall haluttaisiin kuitenkin Suomessa verolle. Mitää hyvää perustetta tuolle verolle ei kuitenkaan ole vielä keksitty, joten asia on valmisteluvaiheessa.

Tuulivoimalla puolestaan on takuuhinta eli syöttötariffi, jonka valtio maksaa ellei pörssihinta ole takuuhinnan suuruinen. Tuo syöttötariffi on 10,53 c/kWh. Koska sähkön pörssihinta on viime aikoina ollut alle neljä senttiä kilowattitunnilta, valtio maksaa kaksi kolmannesta tuulisähköstä, jotta se olisi kilpailukykyinen kansainväliseen hintaan verrattuna. Eipä ihme, että perusvoimakin haluaa tukia voidakseen kilpailla tuon kanssa.

Kuluttaja maksaa tyypillisesti sähkön pörssihinnan, ja yhtä paljon siitä, että sähkö toimitetaan hänelle kotiin, ja vielä yhtä paljon veroja valtiolle.

Siirto kotiin koostuu paikallisen sähköyhtiön saamasta osuudesta ja sähkön pörssihinnalla myyvän yhtiön välityspalkkiosta. Jälkimmäinen on oleensä hyvin pieni, 0,0 – 0,4 c/kWh arvonlisäveroineen.

Valtion osuus koostuu sähköverosta, huoltovarmuusmaksusta ja arvonlisäverosta. Arvonlisäveroa maksetaan myös sähkön pörssihinnasta ja taattuun suomalaiseen tapaan myös sähköverosta ja huoltovarmuusmaksusta. Teollisuuden sähkövero on alempi. Yhdessä nämä muodostavat siis noin kolmanneksen kuluttajan sähkön hinnasta.

[1] Uusi miljardilasku odottaa sähkönkäyttäjiä
[2] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960225

(*) Artikkelin mukaan siis ”Suomalaisia sähkönkäyttäjiä odottaa muutaman vuoden päästä uusi kymmenien, jopa satojen miljoonien eurojen lasku.” Syynä on se, että valtiot ovat alkaneet tukea hiilivoimaloita ja jopa ydinvoimaloita, jotta ne pärjäävät tuetulle uusiutuvalle energialle. On kuitenkin ehdottoman väärin sanoa, että asia suoraan koskisi sähkönkäyttäjiä. Jos valtiot haluavat alkaa kilpailun maailmanmarkkinahinnalla, valtiot voivat aivan vapaasti tehdä sen omilla rahoillaan. Jos tuo tuki koplataan sähköpörssin kuluttajapuolelle suoraan kohdistettuna verona, se olisi selvästi epärehellistä pörssikurssin vääristelyä eikä se missään tapausessa olisi hyväksyttävää. Tämä vain tuntuu suomalaiselle lehdistölle ja virkamiehille olevan ylivoimasta ymmärtää. Siispä: ”Suomen valtiota odottaa muutaman vuoden päästä satojen miljoonien eurojen lasku”.

Energiamarkkinaviroston hupaisa tulossopimus 2012

Sattuipa silmiini Energiamarkkinaviraston tulossopimus 2012.

Virkamiehet ovat näköjään luvanneet melko mahdottomia:

”Siirtokapasiteetin riittävyyttä sekä siirtorajoitusten hallinnan optimaalisuutta markkinoiden kannalta mitataan sen perusteella, kuinka suuren osan ajasta Suomi muodostaa  sähkön tukkumarkkinoilla  oman  hinta-alueen. 

Tavoitteena on, että Suomi muodostaisi  vuonna  2012 oman hinta-alueen pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla korkeintaan 10 % ajasta. Tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat merkittävästi vesivoiman tarjonta pohjoismaisilla markkinoilla ja sähköjärjestelmän keskeisten siirtoyhteyksien käytettävyys.”

Ymmärtääkseni aina, kun Suomen ja Ruotsin sähkön hinta eroaa, Suomi on ”muodostanut tukkumarkkinoilla oman hinta-alueen”.

On siis luvattu, että Suomen ja Ruotsin hinta on sama 90% ajasta vuonna 2012!

Pikaisesti päivätasolla katsottuna näin oli viimeksi 29.7.2012. Jo yksinomaan tämä riittää polttamaan virkamiesten bonukset. Heinäkuussa hinta oli sama monina päivinä, mutta muuten tilanne on ollut todella harvinainen.

Syyskuussa ei olla kertaakaan oltu lähelläkään tilannetta, jossa Suomi olisi samaa hinta-aluetta muiden Pohjoismaiden kanssa. Yhtenä päivänä hinta on ollut jopa kaksinkertainen Ruotsiin nähden.

Se aika, jonka Suomi on ollut päivätasolla samaa hinta-aluetta muiden Pohjoismaiden kanssa on lähempänä kymmentä prosenttia kuin yhdeksääkymmentä prosenttia. Tosin virkamiehet laskevat öiden hiljaiset tunnit hyväkseen, jolloin päästään vähän lähemmäksi tavoitetta. Esimerkiksi ensi yönä on kaikesta huolimatta kolme tuntia, jolloin Pohjoismaiset sähkömarkkinat toimivat.

Niiden parin vuoden aikana, kun olen hintoja tarkemmin seurannut, en ole kertaakaan törmännyt edes yhteen tuntiin, jolloin Suomen hinta olisi Ruotsia halvempi.

Mitä ihmettä sähkömarkkinavirasto voi tehdä niin kauan, kun myyjänä on käytännössä kaksi yritystä, joista toinen on pörssin säännösten alainen voitontuottokone? Fingridinkin saama rahoitus tulee suurelta osalta pullonkaulatulosta, joka perustuu siihen, että Suomen ja Ruotsin hintaero on mahdollisimman suuri.